Logo [Lounakirjastot]
 
 
 
 
  • In English
  • Suomeksi
 
 

Kirjasto vinkkaa

Näistä kirjoista en luovu

Nimi: Näistä kirjoista en luovu
Kategoria: Aikuisten kirjat

 

Aleksis Kivi, Väinö Linna, Mika Waltari, Pentti Haanpää ja Veijo Meri ovat kirjailijoita, joiden tuotannon olen lukenut – useampaan kertaan – kokonaisuudessaan. Nämä kirjailijat ovat lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana tulleet tärkeiksi. Ja vieläkin luen heidän teoksiaan säännöllisesti.

Lukeminen on ollut aina minulle ja myöhemmin perheellemme tärkeä harrastus. Luen säännöllisesti 200 – 400 sivua vuorokaudessa (aika usein menee enemmänkin). Olemme erittäin tyytyväisiä, että poikamme ja miniämme – ja nyt tuntuu, että 3 ja 1/2vuotias lapsenlapsemme – lukevat paljon.

Lukeminen on minun ja vaimoni lapsuuskotien perintöä. Olen oppinut aika varhain lukemaan. Kotiimme tuli Helsingin Sanomat, jonka sarjakuvat kävivät isot pojat lukemassa. Ehtona oli, että puhekuplat piti lukea minulle ääneen. Jossakin vaiheessa pojat kyllästyivät ja sanoivat, että lue itse. Huomasin osaavani lukea. Tämä oli riemastuttavaa. Meillä sai lukea. Kansakoulussa oli kuitenkin aloitettava opiskelu tavaamisen kautta. Se oli tylsää mutta tarpeellista.

Ensimmäinen suuri elämys oli, kun äiti luki ääneen Gallen-Kallelan kuvittamaa Seitsemää veljestä. Koko perhe kuunteli hiljaa äidin, melkein jokailtaista esitystä. Seitsemän veljestä kuuluu tärkeisiin kirjoihin. Olen jo vuosikymmenten ajan lukenut kirjan jouluisin. En ääneen, kuin joiltain osin.

Väinö Linnan ”Tuntematon” ja Pohjantähdet tulivat sopivaan ikään. Isäni oli Talvisodan sotainvalidi, kuten muutkin läheisimmät naapurit. Miehet eivät sodasta puhuneet ja koulun antama tieto oli kovin runebergiläistä. ”Tuntematon” avasi uuden tiedon sodista. En osaa arvioida kuinka monta kymmentä kertaa olen sen lukenut. Ja luen yhä uudelleen.

Lapsuusympäristössäni oli paljon punaleskiä ja –orpoja. Suvussakin ja isän ystävissä oli ”kapinassa” olleita. He puhuivat viikonloppuisin, saunan jälkeen, tapahtumista, joita ei ymmärtänyt mutta jotka olivat aiheuttaneet paljon surua ja menetyksiä. Puheet sisälsivät paljon katkeruutta ja suoranaista vihaa.

Pohjantähdet kertoivat siitä maailmasta ja tapahtumista, joita olin saanut kuunnella vailla taustatietoja. Kapina osoittautuikin – ei vapaussodaksi, kuten koulussa puhuttiin – veljessodaksi, julmaksi sisällissodaksi. Kirja muokkasi ajatuksiani ja uskon sen vaikuttaneen poliittiseen suuntautumiseeni. Luen niitä jatkuvasti edelleen – kaiken muun rinnalla.

Lapsuuskotini kirjahyllyssä oli Waltarin tuotannosta ”Sinuhe”, ”Mikael Karvajalka” ja ”Mikael Hakim”. En saanut niitä lukea kuin lähempänä viittätoista – toki olin salaa selaillut ja löytänyt kiinnostavia kohtauksia. Myönnän, että vasta aikuisena ymmärsin oikein, Sinuhen suuren tarinan. Sinuhea luen noin kerran vuodessa, Mikaelit viimeksi viime kesänä.

Erityisesti Pentti Haanpää mutta myös Veijo Meri ovat vaikuttaneet ajatteluuni voimakkaasti. Heitä luen edelleen aina silloin tällöin.

Näiden ohella on luonnollisesti paljon muitakin kirjailijoita, joiden teoksia luen ja joista erityisesti pidän. Kuten vaikkapa Kaari Utrion tuotanto.

Tällä hetkellä on dekkaribuumi, nautin kotimaisista sekä ruotsalaisista ja norjalaisista kirjailijoista. Yleisesti ottaen pidän eurooppalaisista dekkareista.

Dekkarien ohella luen poliittisia muistelmia ja tutkimuksia. Tuntematonta lukuun ottamatta en lue sotaromaaneja paitsi historoitsijoiden ja tutkijoiden tuotantoa.

Lukeminen on sukumme rasite, josta en ole pahoillani. Ei päivääkään ilman kirjaa, on tapani elää.

Ilkka Joenpalo
Maakuntaneuvos

Louna-kirjastojen kokoamat itsenäisyyden ajan kirjallisuuden lukijavinkit ovat osa Suomi 100 -ohjelmaa.


 
Sivua muokattu: 14.08.2017