Logo [Lounakirjastot]
 
 
 
 
  • In English
  • Suomeksi
 
 

Kirjasto vinkkaa

Juoksuhaudantie

Nimi: Juoksuhaudantie
Tekijä: Hotakainen, Kari
Julkaisuvuosi: 2002
Kategoria: Aikuisten kirjat

 

”Orapihlaja-aidan piikit tunnen, en itseäni.”

Hyvän kirjan kriteeristö on minulle melko monisyinen. Paitsi että kirjan pitää olla hyvin kirjoitettu ja sisällöllisesti vetävä, sen pitää opettaa jotakin uutta tai ainakin vähäsen nyrjäyttää vakiintunutta ajattelutapaani. Hyvä kirja niin sanotusti avaa silmät. Parhaimmillaan lukukokemus on niin voimakas, että kirjan luettuaan ei hetkeen pysty sanomaan tai tekemään mitään.

Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002) oli tällainen lukukokemus. Romaani alkaa vahvalla kuvauksella, joka vei minut jo muutamalla ensimmäisellä lauseella kirjan maailmaan. Kirjan päähenkilö on minulle sinänsä melko etäinen: perheensä menettänyt keski-ikäinen suomalainen mies, joka aloittaa pakkomielteisen taistelun tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Teos on moniääninen, mutta Matti Virtanen on tarinan kiistaton päähenkilö. Hänen traaginen taistelunsa sai minut aluksi tuntemaan sympatiaa miestä kohtaan, mutta koomisten sävyjen tavoitettua kerronnan sai lukukokemuskin ihan uudenlaista värinää. Hän on hullu, omituinen mies; menneitä sukupolvia ihaileva antisankari – ja vieläpä niin tosissaan.

On vaikea sanoa, onko Juoksuhaudantiessä parasta tarinankerronta sinänsä vaiko kirjailijan taito kielentää asiat. Hotakaiselle tyypillinen lakoninen tapa sanoa sopii tähän(kin) tarinaan täydellisesti, se ikään kuin alleviivaa Virtasen luonnetta: Miehen ajatus etenee suoraan, mutta katkonaisesti. Yllättävät asiat yhdistyvät luontevasti, usein odotuksenvastaisesti. Samalla kerronnasta pilkahtelee lähes aforistisen kirkkaita totuuksia, eikä lukiessa voi olla myhäilemättä oivallukselle toisensa perään. Miten taitavasti Hotakainen tulkitseekaan maailmaa ympärillään!

En yllättynyt, kun kirjalle myönnettiin sekä Finlandia-palkinto että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto. Taidettiinpa Hotakainen valita jopa vuoden 2002 asuntovaikuttajaksi. Kirja ei ole joko tai, se on sekä että.

Juoksuhaudantie on paitsi ironinen kuvaus suomalaisesta periksiantamattomuudesta, myös oodi suomalaiselle puutalorakentamiselle. Kukapa ei olisi haaveillut idyllisestä rintamamiestalosta? Tätä tärkeämpää teoksessa on kuitenkin sen tuottama ymmärrys siitä, miksi joku henkilö toimii niin kuin toimii, vaikka hänen valitsemansa tavat olisivat aivan ristiriitaisia oman arvomaailman kanssa. Romaanin loppu ei ole onnellinen, mutta miten se edes voisi olla? Luettuani Juoksuhaudantien saatoin todeta, etten ole kuin Matti Virtanen, enkä hyväksy hänen tekojaan, mutta ymmärrän häntä.

”Viha on turvallista, se piirtää rajat.
Rakkaus on turvatonta, se häivyttää rajat.
Anteeksianto on vaarallista, se laskee aseet.”

Piia Syrjäaho

Kirjoittaja on Forssan yhteislyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja Forssan Lehden kolumnisti. Hän toimi Lounais-Hämeen Kirjan Ystävät ry:n puheenjohtajana 2005–2008 ja Hämeen taidetoimikunnan jäsenenä 2010–2013.

Hotakaisen teoksia Louna-kirjastoissa.

Louna-kirjastojen kokoamat itsenäisyyden ajan kirjallisuuden lukijavinkit ovat osa Suomi 100 -ohjelmaa.


 
Sivua muokattu: 14.08.2017